perjantai 20. toukokuuta 2016

Pariskuntana markustelu: uhka vai mahdollisuus ?

Isäni sanoi: 

"Matkustely yhdessä on yksi iso parisuhdetesti."

Voin vain kompata. Jos selviätte käsikädessä läpi nälkäkiukkujen, vieraan kulttuurin, pienten hotellihuoneiden ja kestätte katsella toistenne naamaa päivästä toiseen, aamusta iltaan kahden viikon ajan, kestätte mitä vain. 

Matkustelu avartaa niin omaa ajatusmaailmaa kuin parisuhteen väriskaaloja. Jatkuva yhdessäolo ja uusien asioiden kokeminen voi olla kuluttavaa kenelle tahansa. Riitoja tulee helpommin, kun oma tila pienenee normaalista siihen minimiin. 

Meillä matkustelu on osoittautunut hyväksi tavaksi viettää aikaa yhdessä ja samalla päästä näkemään maailmaa, tämä kun kumpaakin kiinnostaa!
Kahden viikon Japanin reissu osoittautui täydeksi kympiksi. Isoja riitoja emme saaneet aikaan ja pikkukinat olemme oppineet sivuuttamaan tupakan mittaisen ajan kuluessa. Joitain keskusteluja käytiin suhdettakin koskien, mutta lähinnä keskityttiin nauttimaan ihanasta ympäristöstä. 
Ero edelliseen reissuun oli siinä, että nyt ei eletä sitä rakkauspakkausaikaa. Nyt ollaan oikeasti saavutettu se suhteen arki, mikä sinänsä omalla tavallaan on vallan hauskaa! Kun toisen alkaa oppia vihdoin tuntemaan, on elämä vähän helpompaa. 
Vaikkakin itse haluan lähteä siitä lähtökohdasta, että toista ei voi koskaan tuntea ihan täysin, ei ainakaan vielä muutaman vuoden yhteiselon jälkeen. 

Mutta ihanaa on se, että joku jakaa yhteisen intohimon kohteen. Meissä on vain se ero, että siinä missä mies oli onnellinen kotiinlähdöstä ja arkeen paluussa, olen minä sellainen ikuinen haahuilija joka itkee aina lentokoneessa kotimatkalla, koska irtiotto arjesta on aina yhtä ihanaa. Kaipuu ulkomaille on vain niin valtava, etten osaa olla aina niin hirveän onnellinen siitä kotiinpaluusta. 

Pariskuntana matkustaminen on meille todellakin mahdollisuus. Mahdollisuus päästä hetkeksi pois arjen pyörityksestä ja kotitöistä. Mahdollisuus kasvaa ja kokea yksin ja yhdessä. Päästä tutustumaan siihen toiseen ja ehkä jopa itseenkin, vieraassa ympäristössä. Tekee älyttömän hyvää tuulettaa päätä. 

Reissun jälkeen on selvää, että aikaa pitää päästä viettämään myös erikseen. Kahden viikon tiivis läheisyys on aika epänormaali tila, kun on totuttu myös niihin omiin menoihin ja kavereihin. 
Itse tällaisena takertujana joudun ymmärtämään tätä tilannetta ja antamaan aikaan. Ja hei, tästä olisi yksi postausidea muhimassa pääkopassakin ;) 

Jos Japanin-reissun kuvat kiinnostaa, kehotan tarkastelemaan toista blogiani sillä silmällä. Heti kun Flickr suostuu tekemään yhteistyötä, laitan kuvat nähtäville!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kun uusi sohva tuli taloon

Me hankittiin uusi sohva. 

Äitini koulukaveri oli laittanut Facebookiin ilmoituksen, että myyvät vanhan sohvansa pilkkahintaan ensimmäisellä eilmoittautuneelle. No kävipä niin hyvä tuuri, että meille se sitten päätyi. 

Maanantaina sitten purin miehen vanhan sohvan osiin, jotka sitten nostettiin pakun kyytiin ja kiidätettiin lähimmän kierrätyskeskuksen hoteisiin. Sanoimme hyvästit tuolle vanhalle, ruskealle toverille ja suuntasimme Vantaalle noutamaan uutta. 

Kun saimme sohvan koottua tuohon olohuoneen nurkkaan. Outo tunne valtasi meikäläisen. Siinä se nyt oli. Meidän ensimmäinen yhteinen iso huonekalu, siinä olohuoneen kulmassa. Täydellisen sopiva, mahtavasti mätsäävä ja kertakaikkiaan ihana ilmestys. Meidän yhteinen. 

Kysei ei ole vain sisustuselementistä, jota olin kauan kaivannut. Vaan siitä, että tämä on nyt taas vähän enemmän myös minun kotini. 
Kaikki huonekalut tässä kämpässä on joko minun tai hänen. On minun sänkyä, hänen työpöytäänsä, minun mattoani ja hänen telkkarinsa. 

Olen kirjoittanut siitä, kuinka vaikeaa oli tehdä uutta kotia toisen kotiin. Kuinka vaikea on tuntea olonsa kotoisaksi paikassa, jota oli tottunut kutsumaan sen toisen kodiksi. 

Joten ei, tämä sohva ei ole vain kauan kaivattu sisustusobjekti. Tämä on symboli meidän yhteiselle elämälle. 
Sanoin ihan miehellekin, siitä kuinka paljon tämä sohva mulle merkitsee. Mies katsoi siinä vaihessa mua kuin hullua. Että jahas, selvä juttu. 

Tässä me nyt sitten istutaan rinnakkain, meidän uudella täydellisellä sohvalla. Äsken totesi, että tämä on kyllä tosi kiva tämä uusi sohva. Ja meikäläisen olisi vain tehnyt mieli kapsahtaa miehen kaulaan, että niin, se on meidän suhteen symboli!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Syvällisten keskustelujen viikko

Se, joka väittää tuntevansa kumppaninsa monen vuoden yhdessäolon jälkeen, puhuu täyttä paskaa. 

Meidän viimeviikko oli harvinaisen puherikas. Käytiin monena päivänä keskusteluja, joita ei olla vielä käyty. Ne avasivat silmiä valtavan paljon. 

Ollaan parina kyllä sellaisia muutenkin, että jaamme kaiken keskenämme oli kyse sitten meikäläisen sinkkukaverien deittitoilailuista tai vessareissusta. Joka tapauksessa, meillä puhutaan. 
Joskus tulee viikkoja, kun ei höpistä liibalaabaa niin paljon, toisinaan taas puhetulva on pysäyttämätön. 

Me käytiin näitä syvällisiä keskusteluja Citymarketin parkkipaikalla sekä omalla kotisohvalla. Aiheet pyörivät perheen ja oman elämän ympärillä. Sen suuremmin en niistä paljasta, yksityisasiat ovat aina yksityisasioita. 
Mutta rakastin ylikaiken näitä hetkiä. Kun hetkeksi pääset taas astetta lähemmäksi sitä omaa rakasta. En tunne itseäni niin tärkeäksi, kuin sillä hetkellä kun rakas ihminen kertoo sinulle herkkiä asioita. Pysäyttävää! 

Siksi sitä aina välillä havahtuu, että hei tässä ihmisessä kenen kanssa elämäni jaan, on niin paljon ulottuvuuksia, ettei ole tosikaan! Koskaan et voi tuntea toista tarpeeksi. 
Ihmisillä on menneisyys ja ajatuksia, joita ei aina voi tietää. 

Halusin jakaa tämän kanssanne, sillä jos en muuta toitota niin fraasia "Puhukaa, puhukaa, puhukaa!" Se on avain kaikkeen, niin riitatilanteissa, kriiseissä kun niissä elämän tavallisissa hetkissäkin. Puhuminen antaa niin paljon. Puhukaa paskaa, puhukaa uskonnosta, puhukaa kaikesta! 

Seuraava kuukausi tulee olemaan varmasti taas sitä perus huumorinheittoa ja lokaa, mitä meillä aina on. Mutta innolla odotan jo seuraavaa hetkeä, kun saan upota niihin syvällisiin asioihin. 

Ihanaa maanantaita!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

EX-talk

Tiistai on mielestäni kiva päivä puhua vähän existä, vai mitä sanotte?

Mikä on exä?

Monilta ihmisiltä sellainen löytyy. Hyyppä, jonka kanssa joskus oli suhteessa, mutta juttu ei toiminut ja homma niin sanotusti "kuopattiin". 
En laske yhden illan hoitoja exiksi. 
Myös kahden viikon parisuhteet sekä ala-asteen alax olee-jutut on vähän moraalisesti arveluttavia, mutta jokainen voi päättää, pitääkö niitä vakavasti otettavina suhteina vai ei (lue: minä en).  
Pidempiä säätöjä sen sijaan voisi jo melkein pitää exinä. Varsinkin jos tällainen häsläämissuhde on mennyt vakavaksi ja se on kestänyt yli neljä kuukautta. 

Jos exien lukumäärä jotenkin määrittelisi ihmistä, uskoisin itseni kuuluvan suhteelliseen keskitasoon. Sanoisin exieni lukumäärän olevan kolme. Yksi on vähän siinä ja siinä. Mutta lasketaan hänet nyt mukaan, muuten koko juttu olisi vain surullinen. 


Voiko exän kanssa olla kaveri? 

Ehkä voi, ehkä ei. Kallistun itse jälkimmäiseen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat pysyneet kavereina. Mutta aina sieltä paistaa läpi se, että yhdessä on oltu ja kyseinen henkilö on mahdollisesti nähnyt sinut alastomana. 

Olen kahden exäni kanssa "väleissä". Tarkoittaen sitä, että voidaan moikata kun tavataan, mutta that's it. Toinen on tosi hyvä tyyppi, sillai velimäisen kaveristi. Mutta meillä olikin sellainen onoff-juttu joskus yläasteella
Muista en oikestaan edes halua puhua. Siitä voi sitten päätellä. 

Ylipäätään kaveeraaminen entisen rakkauden kanssa on hieman epäilyttävää. Pääsekö sitä muka oikeasti koskaan toisesta yli, jos se roikkuu tuossa nilkassa kiinni hela tiden? En usko. 

Voiko exän ottaa puheeksi uudessa parisuhteessa?

No tottahan toki. Ei mielellään ehkä ensitreffeillä, voisi olla meinaa aikamoinen turn-off. 
Mutta itseäni kiinnostaa aina oman kullan entiset heilat. Varsinkin, jos heistä on jo kauan aikaa, eivätkä voi mitenkään vaarantaa enää suhdetta (mitä?). 
Varsinkin nyt yli kahden vuoden jälkeen. Voi existä puhua, kunhan heistä ei jauha ylirakastavaan sävyyn. Huolestuisin, jos kumppanin kanssa käytäisiin päivittäin ruokapöytäkeskusteluja menneisyyden haamuista. 

Kannattaako exän kanssa palata yhteen?

Kun hanskat on lopullisesti lyöty tiskiin, tuskin sitä kannattaa enää yhteenkään palata. Jos suhde ei toimi jonkun kanssa, miksi sitä kannattaisi yrittää herätellä eloon uudestaan. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että kannattaa käydä heitäkin välillä katsomassa. 

Varsinkin pian eron jälkeen ei kannata antaa valtaa ikävän tunteelle. Vaikka voisihan se olla aika hienoa ja jopa mahdollistakin, että eron jälkeen löydätte toisenne uudelleen ja elätte onnellisina elämänne loppuun asti. Niin ei valitettavasti käy kuin parin hassun parin kohdalla ja liikaa toiveita herättelevissä elokuvissa. 
Kaikille tulee joskus kaipuu suhteeseen. Se, että kannattaako siksi lämmitellä välit entisen kanssa, tuskin on hyvä idea. Sitä varten on Tinder. 

Ex on ex syystä? 

Omalla kohdallani: kyllä, KYLLÄ, K Y L L Ä. 

Tapasin tuossa joulun tienoilla kaksi exääni. Saman illan aikana. Aika paha kombo, pakko myöntää. 
Ja kyllä se valitettavasti niin on, että sille on syy, miksi olemme aikoinaan eronneet, ja asiat pysyköön näin. Kaikella rakkaudella tietenkin. 

Ja ylipäätään, kun ajattelen exiäni voin hieman hymähtää, että olihan niitä hyviä aikoja. Mutta ei niitä niin paljon ollut, että haikailisin niitä takaisin. Sori.


Onko teillä jotain hauskoja ex-tarinoita? Meikällä ei, mutta jakakaa te ihmeessä hauskoja exmuistojanne. 
Tyhjä kommenttiboxi sen sijaan kertoo sen, mitä ennustinkin: exät on exiä syystä, niistä ei ole hauskoja muistoja. 

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

10 syytä viihtyä parisuhteessa

Koulussa tuli puhetta sinkkuudesta ja sinkkuelämän hyvistä puolista verrattuna parisuhteiluun. Yleisestikin sinkkuutta aina puolustellaan. 
Sitä saa käydä baarissa niin paljon kuin haluaa ja jatkoille voi päätyä kenen kanssa tahansa. 
Kukaan ei ole valittamassa sotkuisista tavoistasi ja saat itse määrittää katsotaanko televisiosta Temptation Islandia vai ei. 
Saat vallata koko sängyn yksin itsellesi, eikä kukaan syö ruokiasi (varsinkaan herkkujasi). 

Mutta kuten joku voi jo päätellä, en toki tullut ylistämään tänne omaa sinkkuelämääni. Tulin ylistämään niitä mahtavia asioita, jotka parisuhteessa voittavat yksinolon mennen tullen. 

Kaikki sinkut, älkää ottako pahalla. Sinkkuelämä on ihan mahtavaa ja yksinolossa ei ole mitään pahaa. 
Mutta kun se parisuhde... 

1. Kotona on pitkän päivän jälkeen joku odottamassa sekä mahdollisesti päivän kotityöt tehtynä. 

Varsinkin kun vedin harkan aikaan pitkää päivää, oli ihan mahtavaa tulla kotiin, kun joku oli valmis antamaan energiahalin ja ruokakin saattoi parhaillaan tuoksua tuossa liedellä. 
Parasta on se, kun aamulla lähtiessäsi näet tiskivuoren, mutta kotiin palatessa se on valloitettu. Yksin asuessa en inhonnut mitään muuta niin paljon, kuin siivoamista. 

2. Kun heräät yöllä hiestä märkänä painajaiseen, on vieressäsi joku, joka lohduttaa. 

Muistan kun sain elämäni toisen unihalvauksen.Tuntui siltä, että joku yritti vetää meikäläistä jaloista pois sängystä. Havahduin hetken päästä siihen, että olin kokonana hereillä ja säpsähdykseeni heräsi myös mieheke. Paniikissa sopersin jotain sekavaa jostain demoneista (:D) ja mies kaappasi mut tiukkaan halaukseen. 
Ja jos mies ei pääse hereille asti, vetäisen aina käsivarret omatoimisesti ympärilleni, sekin jo helpottaa! 
Ja mitä tulee sängyn valtaamiseen, mies osaa nukkua hirveän pienessä tilassa. Saan siis rauhassa nukkua meritähtiasennossa, meillä siitä ei valiteta!

3. Lauantai-iltana ei tarvitse tälläytyä ja vetää liian tiukkaa minimekkoa päälle saadaksesi seuraa lakanoiden väliin. 

Parhaimmillaan voit olla hiukset likaisina sekä meikittä ja saada silti. Kätevää varsinkin kaikille mukauudenhaluisille. 

4. Yleinen kommentti sinkkujen suusta on, että voit rauhassa sikailla ilman häpeää. 

Mutta parasta on se, kun voitte kultasi kanssa nauraa ja puhua kehon tuotoksista ääneen. Siinä vaiheessa suhde on vasta vakava, kun voit pieraista toisen kuullen. 

5. Parisuhteessa sinulla on aina joku, joka kuuntelee tyhmiä juttujasi ja parhaimmillaan jakaa ne kanssasi. En oikeasti tiedä ketään ihmistä, kenen kanssa voisin olla yhtä luonnollinen ja rento. Se on ihan kiva fiilis, kun ei tarvitse esittää yhtään mitään muuta kuin mitä oikeasti on. 

Ja tähän on turha jauhaa paskaa siitä, kuinka jotkut ovat kaikkien kanssa ihan omia itsejään. No ette ole, ihan oikeasti. Siinä meikäläisen argumentti. 

6. Kun me mennään ulos syömään, en yleensä jaksa syödä koko annosta kokonaan (kiitos skolioosi ja korsettiajat muokkaantuneesta syömistottumuksista). Mies toimii vähän samalla tavalla kuin koira. Se syö loput annoksestasi, eikä jää huono omatunto lautaselle jääneestä ruoasta! 

Toinen hyvä puoli on se, etten ikinä itse tilaa alkuruokaa, koska en jaksaisi muuten syödä itse pääruokaa. Mutta miehen tilatessa, saan minäkin osani alkuruokien ihanuuksista. Fair game. 

7. Vaikka olisit luonnontilassa ilman kosmetiikkaa ja hiuksien pesusta olisi kulunut päiviä, joku kehuu sinua aina kauniiksi. Se on mukavaa! Ei tarvitse ladata tuhansia selfieitä someen kohteliasuuksien tarpeessa. 

Myös silloin kun olotila muistuttaa lähinnä pallokalaa, jaksaa kumppani silti kehua nätiksi. En silloin kyseenalaista mitään. 

8. Parisuhteessa ollessasi ja varsinkin yhdessä asuessa on mukavaa, kun toinen ihminen muistaa sinua pienillä eleillä. 

Meillä ne pienet eleet tarkoittavat sitä, että kun mies lähtee baarista yöllä ja tulee snägärin kautta kotiin, hän muistaa tuoda minullekin roskaruokaa, jos olen ollut viettämässä koti-iltaa yksin. 
Tuo mies kyllä tietää, millä meikäläisen sydän sulaa. Meinaan raneilla ja tuplajuustohampurilaisella. 

9. Parisuhteessa ei tarvitse kuluttaa muutenkaan aikaa ihmisten treffailuun. Se on niin hirveän kuluttavaa! 

Pelkästään ajastus siitä, että meikän pitäisi selailla Tinderiä unelmien prinssin toivossa. Ei kiitos. 
Mielummin makaan sohvalla katsomassa Shameless:ia ja tiedän, että toinen puoliskoni hengaa seinän toisella puolella. 
Voin myös rauhassa keskittyä asioihin kuten opiskeluun, kodin laittamiseen ja uran luomiseen, kun ei tarvitse miettiä elämänkumppanin etsimisä. Jee!

10. Voin tehdä kaikkia niitä asioita, mitä tekisin sinkkunakin. Erona vain se, että minulla on joku kenen kanssa jakaa elämäni. Se on varmaan paras asia (ja vähän niinkö koko ideakin) parisuhteessa. 

Vaikka sinkkuna olo onkin kivaa, tykkään itse olla enempi parisuhteessa. Ihan vain siksi, että olen löytänyt ihmisen kenen kanssa olla. 


Onko teillä jotain asioita, jotka on parhautta vain sinkkuudessa tai parisuhteessa? Laittakaa kommenttiboxiin ajatuksianne, voin sitten tulla kumoamaan/samaistumaan. 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

+ avec ?

Yhdessä bilettäminen yhdistää. 

Meillä oli yhdessä vaiheessa sellainen ongelma, ettei voitu käydä juhlimassa yhdessä. Jos laitettiin tanssikengät jalkaan ja vähän kupiteltiin, niin riidaksihan se meni aina poikkeuksetta. 
Alkuillat menivät aina hyvin, loppuillat päättyivät meikäläisen itkuun ja mykkäkouluihin. 
Miksi?

Sen kun tietäisi... 

Me alettiin sitten opetella uudelleen sitä yhdessä juhlimisen jaloa taitoa. Haastavaa on ollut, mutta tulosta on tuotettu. Ja nyt tapahtui jotain aivan mahtavaa. 

Olin viettämässä lauantai-iltaa perheeni luona, kun mies soitti. Hän kutsui mukaan paikalliseen menomestaan viettämään iltaa hänen ja ystäviensä kanssa. Meikäläisen ensireaktio oli, että eijei. Olin ollut aamuvuorossa ja takana oli huonosti nukuttu yö. En ollut pessyt hiuksia ja ainoa meikkini sillähetkellä oli lähinnä silmänympärysvoide. 
Sitten alkoi vähän kutkuttaa illanvietto yhdessä, mies kertoi jopa vähän ikävöineensä! 

Lähdin kotiin siitä sitten suihkuttamaan vähän kuivashampoota elottomaan pehkooni ja sipaisemaan poskipunaa nassuun. 
Lopputuloksena oli mahtavin ilta pitkästä aikaa! 

Ei riitoja, ei hapanta naama, ei draamaa. Vain pelkkää rakkautta ja kuohuviiniä. 
Me tanssimme yhdessä ja olimme toistemme kainaloissa kuin vastarakastuneet konsanaan. Heitimme huulta miehen ystävien kanssa ja yksipä totesi meikäläisen olevan mahtava nainen (olen todellakin otettu). Puoli kolmen aikoihin lähdimme yhteistuumin McDonaldsin autokaistan kautta kotiin. Ja noh, nukkumaan mentiin viideltä. 
Aamulla herättiin kumpikin ilman sen kummempia oloja, onnellisina ja iloisina (ei kuitenkaan kovin pirteinä). Aamukin oli kaikenlisäksi aivan loistava. 

Tulimme siihen tulokseen, että onnistunut ilta taas yhdisti meitä vähän enemmän. Mieletön fiilis, tämä kämppä meinaa pursusi rakkautta! 

Sille, miksei ennen ole toiminut näin hyvin on montakin eri syytä. Se nuoruuden rellestäminen, se on jäänyt pois. Itse olen alkoholin käyttöä vähentänyt vähintäänkin isolla kädellä. 
Olemme myös todenneet ongelmat ja alkaneet työstää niitä. Tämähän päätee siis kaikkeen, mitä tulee parisuhteeseen. Tai elämään ylipäätään. 

Mitä opimme taas? 

- juhlikaa joskus yhdessä
- liika alkoholi ja parisuhde ei sovi samaan veneeseen
- sano välillä kyllä elämälle (ja hyville juhlille!)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Odotuksia vai oletuksia

Hei vaan!

Sitä tuli taas selailtua vähän Iltapäivä lehtien hurjia Rakkaus&Seksi-osioita. 
Iltalehdellä oli artikkeli, jossa kerrottiin 8 asiaa, joita sinulla on oikeus odottaa parisuhteelta. Pääset juttuu tästä

Ajattelinpa näin keskiviikon kunniaksia kertoa teille, toteutuuko nämä odotukset meidän parisuhteessa! 

Alkusanoina: 
Itsellänikin ja varmasti siis kaikilla on jonkinlaisia odotuksia parisuhteelta. Itse odotan välitöntä rakkautta (pikkujuttu) sekä yhteistä aikaa. Mielestäni ilman näitä, ei suhde oikeastaan ole kunnon suhde. 
Odotukset on jotenkin vaikea sana. Oikeastaan, pitääkö suhteella olla odotuksia? Pitääkö suhteelta odottaa jotain? Vai pitäisikö vain, noh, olla odottamatta mitään? 

Mutta asiaan! Alhaalle listaan nuo Iltalehden 8 kohtaa, sekä omat sepustukset niiden toteutumisesta. 


1. Tunteet

Kumppanisi ilmaisee lämpimiä tunteita sinua kohtaan sanoin tai teoin. Myös fyysiset eleet, kuten suutelu, halailu, koskettelu tai kädestä pitäminen ovat tärkeitä romanttisessa suhteessa. Hän pitää sinusta myös ihmisenä ja osoittaa sen tavalla tai toisella.

Ensinnäkin, mikä tuo kohta "hän pitää sinusta myös ihmisenä" oikein on? 
Meillä tunteita näytetään. Sanotaan päivittäin, että rakastetaan ja tykätään. Hellitellään ja lässytellään myös aika paljon, mikä kuulostaa kaikkien korvaan aina tosi ällöttävältä. 
Halailu, pussailu ja ylipäätään kaikki koskettaminen on mulle t o d e l l a tärkeitä eleitä. Jos toinen ei anna huomiota näillä tavoilla, oletan automaattisesti, että jokin on vialla. 
Mutta me kyllä halaillaan paljon ja hellitään toisiamme. Ollaan jopa parin viikon aikana nukahdettu ja nukuttu lusikassa, mikä ei ole hirveän tyypillistä. Mutta se on ihanaa! 


2. Myötätunto


Kun sinuun sattuu henkisesti tai fyysisesti, kumppanisi reagoi siihen. Hän esimerkiksi tarjoutuu auttamaan tai osoittaa myötätuntoa, jos sinulla on kipuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän antautuu täyteen itkuun ja epätoivoon puolestasi. Pikemminkin hän osoittaa, että tilanne merkitsee hänelle jotakin. Hän esimerkiksi huolestuu.

Kyllä. Kun stressaan, toinen yrittää kyllä keksiä ratkaisuja ongelmiini. Kun on menkkakipuja (ja kyllä, minä vedän sen menkkakortin joka ikinen kuukausi pöytään), saan haleja ja hierontaa sekä sympatiaa paljon. 
Kun ollaan kumpikin kipeinä, pyritään tekemään kaikkemme, että toisen olo paranisi.


3. Kunnioitus

Hyvä kumppani osoittaa kunnioitusta luonnettasi ja arvojasi kohtaan. Vaikka hän olisi eri mieltä kanssasi, hän ei nimittele sinua. Hän tietää vahvuutesi sekä on armollinen heikkouksiasi kohtaan. Jos jokin asia on sinulle vaikea, hän ei käännä veistä haavassa. 

Mun mielestä tämä ei ole edes mikään odotus vaan automaattisesti odotan, että toinen kunnioittaa minua ihmisenä. Mielipiteitä on monia ja meillä toisinaan ne eroaa paljonkin. Mutta kunnioitetaan kummankin mielipiteitä. Niistä on sitäpaitsi hauska väitellä! 
Rakkaani myös tsemppaa minua vaikeissa asioissa. Jos en jotain osaa, saan korkeintaan osakseni myötätuntoista nahjailua. Mutta ikinä ei olle haukuttu toisiamme tai parjattu asioista, jotka on hankalia. 


4. Harkitsevaisuus


Huomaavainen kumppani miettii, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi aina toimia tahtosi mukaan, vaan hän ottaa näkökulmasi huomioon ja se vaikuttaa hänen tekemiinsä ratkaisuihin.

Noh, näin ei ole ollut aina. Alussa meillä oli tämän kanssa vähän ongelmia. Toinen kun oli sinkkumiehenä kauan, niin se, että yhtäkkiä oltiinkin suhteessa ei ollutkaan ihan helppoa. 
Muistan kuinka ärsyynnyin aina siitä, kun mieheni vain meni itsekseen, sen kummemmin meikää ajattelematta. Hahaa! 
Nykyään otetaan toisiamme tasavertaisesti huomioon. Esimerkiksi, jos minulla on vapaa viikonloppu tiedossa, sovitetaan menot niin, että voidaan viettää aikaa yhdessä. 


5. Sopivasti yhteistä aikaa


Parisuhteeseen kuuluu olennaisella tavalla yhdessä vietetty aika. Jos kumppanilla ei ole koskaan aikaa sinulle, huolestu. Sopiva määrä molempien omaa aikaa tekee myös hyvää suhteelle. Joten sekään ei ole hyvä, jos hän kahlitsee sinua liikaa ja haluaa olla koko ajan kanssasi. Keskustelkaa tarvittaessa, vastaako ajankäyttö molempien tarpeita.

Hahaa, tästä on väännetty kyllä niin, että ei rajaa! Meidän käsitykset omasta sekä yhteisestä ajasta ovat poikenneet todella paljon. Klassisesti tietenkin niin, että minähän viettäisin kaiken vapaan ajan mieheni kanssa, ja mies taas arvostaa paljon sitä aikaansa ystäviensä kanssa. Mikä dilemma! 
Joskus tästä tulee edelleen vähän kinaa. Mutta uskaltaisin väittää, että yhteinen suunta on on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Varsinkin nyt, kun asutaan yhdessä. 
Mutta kyllä, olen muuten ihana nainen, haluan vain viettää paljon aikaa yhdessä! 
Eihän siinä mitään väärää ole, eihän? 


6. Kiinnostus


On järkeenkäypää odottaa, että kumppanisi pitää sinua kiinnostavampana henkilönä kuin esimerkiksi tavallisia tuttavia. Hän on utelias harrastuksistasi, mielipiteistäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi. Jos kumppani ei ole kiinnostunut sinusta, hän saattaa olla suhteessa vain suhteessa olemisen vuoksi.

Kyllä uskaltaisin väittää, että ollaan kumpikin kiinnostuneita toisistamme. Eikai tässä muuten oltaisi yhdessä! 
Mies tuohon tuotesi, että olen osa hänen elämäänsä, ja siksi kiinnostava. Makes sense? 
Pidän tuota rakastani todellakin kiinnostavana. Hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja fiksukin on! Tykkään jutella ihan hirveästi hänen kanssa juuri siksi. 


7. Läheisyys


Hän haluaa tuntea sinut henkisesti kunnolla - ei vain pintatasolla. Hän haluaa oppia tuntemaan sinut ajatuksinesi ja tunteinesi syvällisemmin.

Kahden ja melkein puolen vuoden aikana, meistä on tullut tosi läheisiä. Tämä mies on elämäni tärkein ihminen ja paras ystäväni. Tunnetaan toisemme melkein läpikotaisin, vaikka vieläkin on kaikenlaista selviteltävää ja opittavaa. 


8. Anteliaisuus


Antelias kumppani haluaa aidosti auttaa sinua, kun sitä tarvitset. Hän haluaa olla tukenasi tavalla tai toisella. Anteliaisuuden ei tarvitse olla lahjoja ja kalliita lomia. Henkinen anteliaisuus ja apu hädän tullen ovat niitäkin arvokkaampia.

Tästä aiheesta itseasiassa puhuin työkaverini kanssa. Kumpikin ollaan tilanteessa, jossa opiskellaan ja asutaan miehen kanssa yhdessä. 
Tämä tilanteeni olisi paljon vaikeampi esimerkiksi opiskeluiden suhteen, jos tuo ei olisi tuossa auttamassa. Hän hoitaa suurimman osan yhteisistä laskuista ja menoista, mikä mahdollistaa sen, ettei minun tarvitse tehdä töitä niin paljon. Voin keskittyä kouluun ja oman uran luomiseen. Hän on myös jeesannut, kun puhelimeni meni rikki, eikä varaa olisi ollut uuteen. 
Olen superkiitollinen rakkaalleni tästä tuesta. Anteliampaa miestä saa etsiä. Hän ei koskaan vaadi mitään takaisin. 

Positiivista kyllä, suurin osa näistä "odotuksista" toteutuu meidän kohdalla, vaikkei kaikki aina niin selvää olekaan. 
Olen silti sitä mieltä, ettei suhteelta tarvitsisi odottaa mitään. Eikös tällaiset tekijät lähtökohtaisesti ole asioita, jotka pitäisi suhteesta löytyä? Mene ja tiedä.